Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Arvokas kirje:

Sain sukututkijaystävältäni, 89-vuotiaalta sotaveteraanilta, Raine Panulalta arvokkaan kirjeen, joka liikutti minua kovasti. Ei yksin sisällön takia, vaan myös siksi, että tuon ikäisellä on noin selkeä tapa kirjoittaa asioista. Parempaa kiitosta en olisi voinut mistään saada, siksi haluan julkaista sen kokonaisuudessaan tällä sivulla.

http://sotakirjani.suntuubi.com     

****************************************

Raine Panula Tapiola 14.4.2009

Mäntyviita 5 B 9

02100 ESPOO

 

Hei Ulpu!

Tässä tulee nyt lupaamiani kommentteja ”Kauhavalta Kannakselle” - kirjasta. Olen lukenut kirjan tapani mukaan kahteen kertaan; ensin nopeasti yleiskuvan saamiseksi tapahtumista ja sitten uudestaan kiinnittäen huomiota yksityiskohtiin.

 Kirja tuli sopivasti samaan aikaan kuin tv:ssä esitettiin uusintoja talvisota- produktiosta, jossa kauhavalaiset lähtivät sotaan laulaen ”Kytösavun aukeilla mailla on kansa”, ja vaikka kirjassa kuvataankin Jatkosodan tapahtumia, liittyy se minua kiinnostaviin aiheisiin, koska on kysymys minulle läheisten eteläpohjalaisten osuudesta maamme itsenäisyyden turvaamiseen.

 Erityisesti minua kiinnosti tietysti isäsi päiväkirja sodan alkutapahtumista, kun olen itse osittain tutustunut samoihin seutuihin, vaikkakin talvisodassa. Ja vaikkakaan en ole osallistunut jalkaväen hyökkäystaisteluihin, jotka ovat sodankäynnin vaarallisimmat ja eniten miestappioita aiheuttaneet vaiheet, olen kyllä lukenut niistä paljon taistelukuvauksia. Hyllyissäni on toistatuhatta sotakirjaa, joista tosin osa liittyy toisen maailmansodan tapahtumiin. Sotahistoriallisen seuran jäsenenä ja res. upseeritoiminnassa mukana olleena olen kuullut melkoisen määrän aiheisiin liittyviä esitelmiä. Kuitenkin kirjan kirjoittajan omaan päivittäiseen päiväkirjaan perustuva taistelukuvaus on elävämpi kuin historianomainen tapahtumien kerronta, vaikka se sisältäisi jälkeenpäin tehtyä kritiikkiäkin. Niinpä harvoin saa luettavakseen varsinaisia väärentämättömiä sotapäiväkirjoja, sillä taistelujen kestäessä on muuta tekemistä kuin muistiinpanojen kirjoittaminen, ja taistelun hetkeksi tauottua jokainen lepohetki voi loppua lyhyeen.

 Taistelukuvaukset ovat niin eläviä ja mukaansatempaavia, että lukiessani saatoin kuvitella olevani itse kerrotussa tilanteessa ja miettiä, miten olisin siitä selvinnyt. Runsas ja asiallinen kuvitus henkilö- ja tilannekuvineen on aivan ernomainen. Löysinpä pari tuttuakin: eversti Into Salmio ja sivun 165 ryhmäkuvasta lapualaisen Heino Leskelän (teollisuusjohtaja, kuului AKS:ään kuten minäkin). Henkilöiden maininta nimeltä tuo tapahtumat lähemmäs, nimistä päättäen monet ovat kaukaisia sukulaisiani, esim. Passi, Isosomppi, Ylipelkonen, Virrankoski, Vuorenmaa ym. Yritin aikanaan saada käsiini Kauhavan sotaveteraanien luetteloa, mutta sikäläisten sukulaisten (Esa Aro ym.) kertoman mukaan sellaista ei ole (kuten esim. Lapuan ja Nurmon veteraaneilla) saatu aikaan, Paikkakunnalla toimii kaksi eri yhdistystä (sota- ja rintamaveteraanit), joilla ei ole yhteistyötä keskenään.

Itse taistelutapahtumia en ryhdy yksityiskohtaisesti käsittelemään, totean vain, että isäsi selvisi neuvokkuutensa ja kuntonsa ansiosta hengissä, hänen yksikkönsä kärsineistä suurista menetyksistä huolimatta. Talvisodan kokemuksilla, suojeluskuntatoiminnassa hankitun yleiskunnon, ampuma-, hiihto ym koulutuksen ja henkisen vireyden ylläpidolla on varmaan ollut osuutensa. Ja lopuksi: onneakin tarvitaan...

 Rinnan tekijän isän sotatien kanssa puolet kirjan luvuista kuvaa osittain lapsen muistikuviin ja osin muista lähteistä ammennettuihin tietoihin (perhe, sukulaiset ja yleisessä tietoisuudessa olevat sota-ajan tapahtumat) perustuvia tapahtumia ja kokemuksia ja perheen elämää sen kulloisillakin asuinpaikkakunnilla. Pinta-alaltaan suuren maamme eri maakuntien asukkaat ovat kokeneet nuo vaikeat ajat hyvinkin eri lailla, ja tässä kirjassa perehdytään lähinnä Etelä-Pohjanmaan eräiden pitäjien asukkaiden sota-ajan kokemuksiin ja kuvataan kirjoittajan perheen vaiheita ja elämää seudulla laajemminkin. Kerrotaan lasten leikeistä, koulunkäynnistä ym ja vallitsevan sotatilan vaikutuksista arkielämään. Elintarvikkeiden saannin vaikeutuminen ei tuntunut aivan yhtä jyrkkänä kuin kaupungeissa, joiden asukkaat korttiannosten riittämättömyyden takia joutuivat usein turvautumaan ”maalaisserkkujen” apuun. Ilmahälytykset ja pommituksetkin olivat usein arkipäivää, ja saksalaisten sotilaiden odottamaton ilmestyminen jo paljon ennen jatkosodan alkamista, samoin kuin venäläisten sotavankien ottaminen aputyövoimaksi isäntien joutuessa ”suureen savottaan”, josta ei aina palattu, leimasivat noita sotavuosia, ovat jääneet lähtemättömästi pienten lastenkin mieliin.

 Silti lapset, jotka yleensä ovat kekseliäitä, keksivät keskenään leikkiessään pieniä kepposiakin, ja kouluelämän kuvaus on saanut kirjassa paikkansa ja tuon ajan vaatetuksin puetut koululapset kuvissa ovat suorastaan liikuttavia katsella, kun heitä vertaa nykypäivän ”muotiin” ja käytökseen, ainakin Etelä-Suomen kaupungeissa.

 Kirjan loppupuolella kerrotaan, kuinka Leena saa tilaisuuden matkustaa Ruotsiin, jossa sodasta säästymisen takia on vallan toinen elintaso kuin koti-Suomessa. Alkuvaikeuksien, lähinnä oudon kielen aiheuttamien, jälkeen lapsi kokee varmaan unohtumattoman elämyksen, tottuu pian outoon ympäristöön ja uskaltaa jopa maistaa ”häränhäntälientä”, ja paluu kotiin tuntuu haikealta.

 Kirja kertoo vielä lopuksi hypähtäen loppupäätelmiin, kuinka pitkään sota tulee vielä uniinkin, mutta lapsuusmuistot vievät hänet vielä katsomaan vanhoja asuin- ja leikkipaikkoja. Kun sitten ullakolta löytynyt isän päiväkirja on tutkittu, on pakko itse nähdä Karjalan kannas ja seudut, joissa isä on taistellut.

 Hieno ja syvään luotaava kirja, jota voi suositella esim. Koulunuorison lukemistoksi, varsinkin kun kouluissa nykyään opetetaan noista Suomen kohtalonvuosista, mitä sattuu.

 Terveisin ja kiitoksin: Raine Panula

Kolmen viikon päästä tästä tuli suruviesti tyttäreltä. Suuresti arvostamani Raine Panula poistui keskuudestamme 8.5.2009.

©2018 Unkurin Matti - suntuubi.com