Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

30 31 1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 1 2 3

Subscribe RSS

 Lauantaina 25.4.2009
25.04.2009 16:09 | UT
 

 

Ihan hyvä arvostelu tuli Paula Hämäläiseltä Ilkkalehdestä tänään. Olen siihen erittäin tyytyväinen.

 

Kirjan tapahtumat ovat kaikki tosia, mutta nimiä on muutettu henkilösuojan takia, ettei tule turhaan pahaa mieltä kenellekään. Jotkut asiat ovat saattaneet tosin tapahtua muuallakin Suomessa tai olla muuten sota-aikana yleisiä. Tämän ja nimien muuttamisen takia takakannessa on mainittu, että osuuteni kirjassa on osin fiktiivinen.

 

 


.

27 28 29 30 1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30 31

SubscribeRSS

 Kauhavalla ilmestyvässä Komiatlehdessä:
05.12.2009 00:03
 


 

( Päivitetty: 05.12.2009 09:00 )


Kommentit (1) | Kommentoi


 



 Joululahjaksi kiinnostava kirja:
30.11.2009 16:55
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyviä lukuhetkiä!

 

 

 

 

 

 

Yhteystiedot: ulputakatalo@hotmail.com tai puh. 050-5123 467 begin_of_the_skype_highlighting 050-5123 467 end_of_the_skype_highlighting

 

 

 

 

Kirjaa on myytävänä Keskisen kyläkaupassa, Alahärmän Pellamessa ja useimissa kirjakaupoissa.

 

Tekeillä oleva kirjani kertoo Härmän häjyistä Siperiassa ja heidän elämästään siellä. Uskon sen kiinnostavan ainakin sukututkijoita. Pyrin saamaan kirjan valmiiksi Jouluksi 2010.


 

( Päivitetty: 05.12.2009 08:59 )


Kommentoi


 



 Kirja-arvostelu Keskisen kyläkaupan lehdestä:
10.10.2009 07:18
 

Ykkösetlehdessä:

****************************************************************************


Kommentoi


 



 Jukka Pasasen arvosteu Epari lehdessä, tässä hieman lyhennettynä tilanpuutteen takia:
12.06.2009 11:57 | UT
 

 

 

KAUHAVALTA KANNAKSELLE

 

 

Nykyisin Salossa asuvan Ulpu Takatalon hiljattain ilmestynyt kirja "Kauhavalta Kannakselle" ( Kustannus HD 2009 ) kuvaa mielenkiintoisella tavalla tekijän itsensä ja hänen isänsä Tauno Hautalan kokemuksia sota-aikana jolloin maamme kohtalo oli veitsenterällä.

Kirjasta puolet on Takatalon isän, alikersantti Tauno Hautalan ( 1915-1992 ) sotapäiväkirjamerkintöjä 1. pataljoonan ( I /JR 37:n ) matkasta Kauhavalta Rajajoelle asemasotaan. Pataljoona joutui etulinjassa koviinkin taisteluihin, joista päiväkirja antaa yksityiskohtaisen kuvauksen. Sen sivuilla mainitaan lukuisia tunnettuja sotilaita kuten JR 37:n komentaja Into Salmio, kapteeni Viljo Larko, 1. komppanian päällikkö Matti Passi sekä kaikkein tunnetuimpina Mannerheim-ristin ritarit kersantti Feeliks Isosomppi ja luutnantti Aarne Ahola Kauhajoelta. Päälliköitä tärkeämmässä roolissa päiväkirjassa ovat kuitenkin tavalliset sotilaat ja heidän usein surulliset kohtalonsa, jotka antavat erinomaisen kuvan sodan ankaruudesta ja julmuudesta.

Omissa sota-aikaisissa lapsuudenmuistoissaan Ulpu Takatalo käyttää kirjassaan itsestään nimeä " Leena " ja äidistään nimeä " Anna ". Myös muista kyläläisistä käytetään peitenimiä, koska kirjassa kerrotaan varsin yksityisluonteisia asioita heidän elämästään. Takatalo piirtää ilmeikkäät ja osittain traagisetkin henkilökuvat useista kyläläisistä kuten ruotsinkielisestä kauppa-apulaisesta " Gunillasta ", joka ajautuu tekemään lääkäriveljensä avulla pimeän abortin sulhasensa kaaduttua sekä ruotsinkielisellä seudulla miniänä olleesta

"Kaarinasta", joka oli henkisesti sairastuttuaan erotettu lapsistaan ja lähetetty takaisin lapsuudenkotiinsa. Henkilökuvansa kirjassa saavat myös mm. persoonallinen kupparimuori "Starkin Katri" ja makeistehtaan perustanut ja lopulta vankilaan päätynyt "Otto", joka oli aikaisemmin erotettu kansakoulunopettajan virasta osoitettuaan sopimatonta kiinnostusta tyttöoppilaita kohtaan.

Merkittävänä historiallisena tietona Takatalon kirjassa kerrotaan Härmässä sijainneesta saksalaisten perunavarastosta, jonka olemassaolosta paikallishistorioissa ei ole paljon puhuttu. Ulpu ja muut kyläläiset joutuivat tekemisiin saksalaisten sotilaiden ja myös perunavarastossa työskennelleiden venäläisten sotavankien kanssa. Välit paikallisiin asukkaisiin olivat yleensä hyvät, ja naiset saivat jopa lapsia venäläisten sotavankien kanssa.

Yleisesti ottaen " Kauhavalta Kannakselle " antaa hyvän kuvan sota-ajan arjesta niin koti- kuin sotarintamallakin. Kirjan rakenne on muodostettu selkeäksi, kun joka toinen luku kertoo isän ja joka toinen luku tyttären kokemuksista. Samalla tulee esille kirjan kaksijakoisuus isän autenttiseen sotapäiväkirjaan, jossa kaikki on silkkaa faktaa sekä tyttären lapsuusmuistoihin, joiden eräät yksityiskohdat ovat fiktiivisiä, mutta silti vankasti tosiasioihin perustuvia. Takatalon kirja on erittäin hyvää luettavaa kaikille paikallis- ja sotahistoriasta kiinnostuneille, niin nuorille kuin vanhoillekin. Kirjaa lukiessa voi huomata usein myös kuinka " totuus on tarua ihmeellisempi ".

Jukka Pasaselle kiitos hyvästä arvostelusta! Jukka on itsekin kirjoittanut kirjan: Siivermoisan tytöt, joka on loppuunmyyty.

Kauhavalta Kannakselle tiedustelut ja tilaukset: ulputakatalo@hotmail.com

 

tai puhelimitse 050-5123 467 begin_of_the_skype_highlighting 050-5123 467 end_of_the_skype_highlighting.

 

 

 

Tiedusteluja ja myös tilauksen ja osoitteesi voit laittaa tänne kommenttiin. Kruksaamalla yksityinen teksti ei tule näkyviin muille kuin minulle.

 

 

Hyviä lukuhetkiä!

 

Kirja löytyy myös useista kirjakaupoista, myös Alahärmässä Pellamesta ja Ylihärmässä Kuntokeskuksesta sekä suoraan kustantajalta.


 

( Päivitetty: 22.06.2009 09:36 )


- UT | Kommentit (2) | Kommentoi


 



 Salonjokilaaksolehden arvostelu 7.5.2009
14.05.2009 16:34
 

Kahden sukupolven muistoja jatkosodasta

 

 

 

 

 

 

 

Salolainen Ulpu Takatalo yhdisti isänsä Tauno Hautalan ja omat sota-ajan muistonsa. Syntyi teos Kauhavalta Kannakselle.

 

Kirja

Tauno Hautala – Ulpu Takatalo:

Kauhavalta Kannakselle

Kustannus HD, 178 s. Ovh 27,05 e.

 

 

 

Hellevi Reinikainen:

Ulpu Takatalo sai aikuisiässä sedältään isänsä Tauno Hautalan sotapäiväkirjan. Isä ei halunnut vihkoa takaisin: ”Muistan kaiken vähä liianki hyvin. Nakkaa saunan peshän!”

 

Ei Ulpu nakannut. Pitkän prosessin tuloksena maaliskuussa julkaistiin teos Kauhavalta Kannakselle. Kirjassa vuorottelevat Takatalon toimittamat Tauno Hautalan merkinnät sotatantereelta 18.7. – 28.9.1941 ja Takatalon muistot jatkosodan ajalta ja aina 1950 – 1970-luvuille.

 

Alikersantti, konepistoolimies Tauno Hautala (1915 - 92) kirjasi tarkasti tiedustelut ja ryhmänsä etulinjassa käymät taistelut perääntymisineen 1. pataljoonan (I /JR 37:n) edetessä Kauhavalta Rajajoelle. Hän selvisi tiedustelumatkoilla vihollisen tulituksista ja käsikranaattisateista sekä motituksista neuvokkuudellaan ja rohkeudellaan, mutta myös hyvällä onnella. Moni sotilas, ryhmän- ja joukkueenjohtaja lähti viereltä laakista.

 

Hautala tunnustaa rehellisesti pelänneensä, ja näki varoituksistaan huolimatta, että uhkarohkeudesta sakotetaan. Paitsi vihollisen toimesta, omia kaatui tai haavoittui omien vahingonlaukauksista.

 

Heinäkuussa 1941 Särkisyrjän taisteluissa 1JR/37 menetti 130 miestä ja lähes 450 haavoittui runsaan kolmen päivän aikana. He olivat enimmäkseen Kauhavalta, Alahärmästä ja Suojärveltä, monet Hautalalle sukua tai tuttuja.

 

Kokkomäen taistelusta (7. – 11.8.) Tauno Hautalalle ja sotamies Lauri Palomäelle myönnettiin VR 4 mk –kunniamerkki. Hautalalla oli jo ”paleltuneen merkki”, jota pilkkanimeä käytettiin VM 2:sta, koska se oli niin yleinen. Rykmentille myönnettävän ainoan Mannerheim-ristin sai lääkintäaliupseeri Feeliks Isosomppi.

 

Vanhalle rajalle Rajajoen ympäristöön Tauno Hautala jumiutui asemasotaan yli kahdeksi vuodeksi, jolloin saksalaiset piirittivät Leningradia. Hän osallistui vielä viivytystaisteluihin Lempaalassa, Uudellakirkolla, Viipurissa ja Vilaniemessä. Yleisessä kotiutuksessa 16.11.1944 Hautala sai takaisin elämänsä.

 

Elämää sodan varjossa

 

Kirjassa muistelevan pienen Leenan osin fiktiiviset tarinat Kauhavan liepeiltä Hakolan kylästä ja tapahtumista ovat valoisia. Myös traagisia kohtaloita mahtuu sota-ajan aikuisten elämään, jossa henkilökuvat ovat tarkasti piirretyt.

 

Sodan jälkeen salolaistunut Ulpu Takatalo julkaisee rohkeasti saksalaissotilaista ja venäläisistä sotavangeista myönteistä kuvaa. He ja evakkoperheet elävät kylän asukkaiden rinnalla. Paikallisia naisia työllistämällä jatkosodan kynnyksellä kylään asettuneet saksalaiset toimittivat perunoita rintamalle. Sotavangeista taas pidettiin ahkerina työmiehinä. Heistä varsinkin suomea puhuvat olivat hauskojen juttujen kertojina suosittuja myös lasten keskuudessa.

 

Ulpu Takatalo on toimittanut isänsä kirjeet pieteetillä unohtamatta vähäisiä huumorin hetkiä. Kirjan erinomaista antia ovat karttapiirrokset marssista taistelutantereineen sekä autenttiset ja laadukkaat valokuvat, joita on runsaasti sekä sota- että kotirintamalta.

 

JR 37:n Kauhavan seudun ja Alahärmän 61 sankarivainajan nimet, päivämäärät ja paikat on Ulpu Takatalo listannut teoksen loppuun. Huomaavaista elettä arvostavat lukijat, ja erityisesti kaatuneitten omaiset.

 


 

©2018 Unkurin Matti - suntuubi.com