Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muutama tuttu arkkiviisu Härmästä:

 

”Anssin Jukka se häihin meni niin aisalle istui piru.

Komiasti ajoo se Anssin Jukka sen Pikku-Lammin sivuu.

Ryyppypolskaa kun pelattihin niin poijjaat ne retkutteli.

Hiliallensa se Anssin Jukka helapäätä heilutteli.

Piänet poijjan pentelehet sen tappelun aloottivat.

Pari poikaa Härmästä tappelun lopettivat.”

 

”Minä olen paappani vanhin poika Härmän Kankaanpäästä.

Enkä mä sure ittiäni enkä toisen henkeä säästä.”

 

”Isontalon Antti ja Rannanjärvi ne jutteli kaharen kesken

tapa sinä Kauhavan ruma fallesmanni

niin minä nain sen komian lesken.

Isoo Antti oli ensimmäänen ja Rannanjärvi oli toinen

Pukkilan Jaska Kauhavalta oli

kolomas samanmoinen.

Sitten on piru, sanoi Rannanjärvi

jos minä miestä pelkään

tervaspampulla kuonon päälle,

ja teräksellä pitkin selkää.

Isoo-Antti ja Rannanjärvi ne uhkas lähteä kylhän.

Kauhavan herraa ampumhan sinne Pukkilan Jaskan ylhä.

Ensin portahat säriettihin ja sitten vasta muuri.

Isoo-Antti se erellä kuluki, joka joukosta oli suurin.”

  

”Kyllä Kortesjärveltä Hölsöpakka nämä pojat tunti,

Sippolan Janne se kiinni pantiin ja tuo Näykin Punti.”

 

”Sippolan Janne se Lauttamukses oli prunnis veres.

Nyt sen täytyy oleskella fallesmannin eres.”

 

”Hallin Jannen raudikko ravaa Kuoreveden jäätä.

Mattilan Santran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä.

Hallin Jannen raudikko oli uljaassa tällingissä.

Mattilan Santra käveleepi silkkiklänningissä.

Pienestä pojasta Hallin Janne korttia pelaan oppi.

Mustanmäen ahtehessa postilta hengen otti.

Hallin Janne laulelee, että kivimuurit soivat.

Kuinkahan se pappa ja kuinkahan se mamma siellä Kuorevedellä

voivat.

Pois on viety Hallin Janne täältä laulamasta.

Pois on jäänyt postivainaan kello kuulumasta.”

 

 

”Hallin Jannen raudikko ravaa Kuoreveden jäätä.

Mattilan Santran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä.

Hallin Jannen raudikko oli uljaassa tällingissä.

Mattilan Santra käveleepi silkkiklänningissä.

Pienestä pojasta Hallin Janne korttia pelaan oppi.

Mustanmäen ahtehessa postilta hengen otti.

Hallin Janne laulelee, että kivimuurit soivat.

Kuinkahan se pappa ja kuinkahan se mamma siellä Kuorevedellä

voivat.

Pois on viety Hallin Janne täältä laulamasta.

Pois on jäänyt postivainaan kello kuulumasta.”

 

“Pukkilan Jaska, se sanoo, jotta raha se oli, joka auttoo,

jottei mua kuljetettu sieltä Poseenian kautta.”

 

”Pukkilan Jaska on tuamittu sen pitkän matkan päälle,

niin kuin yksi haavan lehti liukkahalle jäälle.”

 

”Eihän se siitä pilalla oo jos poijjan on paha olla.

Jaska se Konstun vastahan tuli siellä Näykin vainiolla.

Sanokaa te Kauhavan hyvät herrat mun heilalle tervyyksiä.

Eihän sitä tierä, vaikka mä viivyn reissulla kaiken iän.

Jos Konsta olis päässy koulusta ja sen Salomäen tyttären saanu

niin eihän se olisi koskaan siellä Korsholman vallilla maannu.”

  

 

©2018 Unkurin Matti - suntuubi.com